Onks pakko jos ei taho
Uutisvuoksi 13.5.2012
Heti presidentinvaalien mentyä Jyrki Kataisen hallitus esitti, että Suomi rysäytettäisiin pakettiin. Jäljelle jäisi vajaa 70 suurkuntaa. Etelä-Karjala pitäisi esityksen mukaan pakata yhteen kuntaan.
Olisi siinä kunnalla kokoa. Verrataanpa sitä vaikka nykyisten maakunnan sanomalehtien levikkialueisiin.
Uudessa suurkunnassa ilmestyisi päivittäin kaksi tilattavaa sanomalehteä, toinen kunnan länsi- ja toinen itäpäähän painottuen. Harvemmin ilmestyviä kunnanosasanomalehtiäkin voisi tilata puolenkymmentä erilaista ja vielä useita ilmaisjakelulehtiäkin mahtuisi ilmestymään yhteen ja samaan kuntaan.
Kuntien luottamushenkilöt hallituksissa ja valtuustoissa patistettiin kahdessa kuukaudessa antamaan vastaukset suurkuntaesityksiin.
Monessa kunnassa voimassa olevat kuntien itsenäisyyslinjaukset saivat kyytiä, kun valtuutetut valitsivat ministeriön kysymysten johdattelemina, minä vuonna ne haluaisivat yhdistyä. Myöhäisin tarjottu liitosvuosi oli 2017. Sitä vastausvaihtoehtona ei edes annettu, että kunta haluaisi tämänkin jälkeen jatkaa itsenäisenä.
Keskustelu kuntamullistuksesta alkaa lämmetä uudelleen nyt, kun kuntien lausuntoja syynätään valtiovarainministeriössä. Vaikka 85 % kunnista näkee, että jonkinnäköisiä uudistuksia tarvitaan tulevaisuudessa, suurin osa tyrmää hallituksen ajaman suurkuntahankkeen.
On selvää, ettei jättikuntahanke etene ilman pakkokeinoja.
Kuntien lausuntojen tulkinnasta voi tulla vielä melkoinen show. Noin neljäsosa kunnista kannattaa liitosselvitysten tekoa ehdotetuilla suurkunta-alueilla. Kuntaministeri Virkkunen hoi! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että edes neljäsosa ehdotetuista liitoksista toteutuisi ilman pakkoa.
Todellinen kuva valkenee, kun vastauksia luetaan selvitysalueittain. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa runsas puolet kunnista kannatti jonkinlaisia selvityksiä. Yksikään kunta ei kannattanut ehdotettua yhden kunnan mallia. Muutama puolsi kahta kuntaa. Useimmilla kunnilla ensisijainen tavoite oli kuntien säilyminen itsenäisinä ja yhteistyö terveyspalveluiden järjestämisessä. Lausuntojen perusteella näyttää, että ihan lähivuosina Etelä-Karjala ei kutistu yhteen eikä edes kahteen kuntaan vapaaehtoisesti.
Kun vastahakoisuus Kataisen ja Urpilaisen ajamaa suurkuntahanketta kohtaan alkoi valjeta, riensi Urpilainen vakuuttamaan, ettei pakkoliitoksia tule. Katainen ja kokoomus eivät sulje pakkoakaan täysin pois.
Urpilaisen vakuutus on tervetullut. Toivottavasti mielipide säilyy samana myös ensi syksyn kuntavaalien jälkeenkin, eikä SDP enää alistuisi kokoomuksen suurkuntahankkeen edistäjäksi.
Hallitus tekisi viisaasti, jos se vetäytyisi suurkuntahankkeestaan.
Kuntarajojen piirtelyä tärkeämpää on huolehtia suomalaisten oikeudesta terveyspalveluihin ja hyvään hoitoon. Terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus on ylivoimaisesti tärkein kuntapalveluita koskeva kysymys. Nyt se uhkaa hautautua kuntarajoilla leikittelyn alle.
Keskusta haluaisi jatkaa työtä ihmisten terveyspalveluiden parantamiseksi. Valitaan uudistuksen kohteeksi terveyspalveluiden turvaaminen. Se voidaan tehdä myös kuntien yhteistyöllä.
Mahdollisista kuntaliitoksista vastuulliset kuntapäättäjät osaavat aikanaan päättää ilman ylhäältä tulevaa sanelua. Ei saa olla pakko, jos ei kerran taho.
Heti presidentinvaalien mentyä Jyrki Kataisen hallitus esitti, että Suomi rysäytettäisiin pakettiin. Jäljelle jäisi vajaa 70 suurkuntaa. Etelä-Karjala pitäisi esityksen mukaan pakata yhteen kuntaan.
Olisi siinä kunnalla kokoa. Verrataanpa sitä vaikka nykyisten maakunnan sanomalehtien levikkialueisiin.
Uudessa suurkunnassa ilmestyisi päivittäin kaksi tilattavaa sanomalehteä, toinen kunnan länsi- ja toinen itäpäähän painottuen. Harvemmin ilmestyviä kunnanosasanomalehtiäkin voisi tilata puolenkymmentä erilaista ja vielä useita ilmaisjakelulehtiäkin mahtuisi ilmestymään yhteen ja samaan kuntaan.
Kuntien luottamushenkilöt hallituksissa ja valtuustoissa patistettiin kahdessa kuukaudessa antamaan vastaukset suurkuntaesityksiin.
Monessa kunnassa voimassa olevat kuntien itsenäisyyslinjaukset saivat kyytiä, kun valtuutetut valitsivat ministeriön kysymysten johdattelemina, minä vuonna ne haluaisivat yhdistyä. Myöhäisin tarjottu liitosvuosi oli 2017. Sitä vastausvaihtoehtona ei edes annettu, että kunta haluaisi tämänkin jälkeen jatkaa itsenäisenä.
Keskustelu kuntamullistuksesta alkaa lämmetä uudelleen nyt, kun kuntien lausuntoja syynätään valtiovarainministeriössä. Vaikka 85 % kunnista näkee, että jonkinnäköisiä uudistuksia tarvitaan tulevaisuudessa, suurin osa tyrmää hallituksen ajaman suurkuntahankkeen.
On selvää, ettei jättikuntahanke etene ilman pakkokeinoja.
Kuntien lausuntojen tulkinnasta voi tulla vielä melkoinen show. Noin neljäsosa kunnista kannattaa liitosselvitysten tekoa ehdotetuilla suurkunta-alueilla. Kuntaministeri Virkkunen hoi! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että edes neljäsosa ehdotetuista liitoksista toteutuisi ilman pakkoa.
Todellinen kuva valkenee, kun vastauksia luetaan selvitysalueittain. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa runsas puolet kunnista kannatti jonkinlaisia selvityksiä. Yksikään kunta ei kannattanut ehdotettua yhden kunnan mallia. Muutama puolsi kahta kuntaa. Useimmilla kunnilla ensisijainen tavoite oli kuntien säilyminen itsenäisinä ja yhteistyö terveyspalveluiden järjestämisessä. Lausuntojen perusteella näyttää, että ihan lähivuosina Etelä-Karjala ei kutistu yhteen eikä edes kahteen kuntaan vapaaehtoisesti.
Kun vastahakoisuus Kataisen ja Urpilaisen ajamaa suurkuntahanketta kohtaan alkoi valjeta, riensi Urpilainen vakuuttamaan, ettei pakkoliitoksia tule. Katainen ja kokoomus eivät sulje pakkoakaan täysin pois.
Urpilaisen vakuutus on tervetullut. Toivottavasti mielipide säilyy samana myös ensi syksyn kuntavaalien jälkeenkin, eikä SDP enää alistuisi kokoomuksen suurkuntahankkeen edistäjäksi.
Hallitus tekisi viisaasti, jos se vetäytyisi suurkuntahankkeestaan.
Kuntarajojen piirtelyä tärkeämpää on huolehtia suomalaisten oikeudesta terveyspalveluihin ja hyvään hoitoon. Terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus on ylivoimaisesti tärkein kuntapalveluita koskeva kysymys. Nyt se uhkaa hautautua kuntarajoilla leikittelyn alle.
Keskusta haluaisi jatkaa työtä ihmisten terveyspalveluiden parantamiseksi. Valitaan uudistuksen kohteeksi terveyspalveluiden turvaaminen. Se voidaan tehdä myös kuntien yhteistyöllä.
Mahdollisista kuntaliitoksista vastuulliset kuntapäättäjät osaavat aikanaan päättää ilman ylhäältä tulevaa sanelua. Ei saa olla pakko, jos ei kerran taho.
