Uutisvuoksen alakerta 6.11.2008

Historiaa tekemässä

Satoja ihmisiä seisoo pimeässä sateenvarjojen alla jo aamuyöllä odottamassa. He eivät odota uutta Harry Potteria eivätkä Michael Jacksonin comeback-keikkaa. Tarkoituksena on vain päästä äänestämään maalle uutta presidenttiä. Televisiokanavat suoltavat tauotta ohjelmaa vaaleista. Kellot juoksevat ruuduissa sekunnin tarkkuudella osoittamassa vaalihuoneistojen avautumista ja sulkeutumista.

Obaman ja McCainin viimeiset puheet pyörivät, he valavat uskoa kannattajiinsa. Amerikkalaiseen tapaan kaikki tunteet ovat pelissä. McCainin vaimo juontaa ääni vavahdellen mutta ylpeänä miehensä puhujapönttöön. Toisaalla tallentuvat kuvahistoriaan Obaman kyyneleet hänen kertoessa kampanjaväelle lähisukulaisensa menehtymisestä juuri vaalien kynnyksellä.

Koska ehdokkaiden oma viesti välittyy uutistoimistojen kautta hyvin, voi tv-mainonnassa keskittyä vastapuolen mollaamiseen. "Obama.Liian radikaali. Liian suuri riski." julistaa vastapuoli ja esittää Obaman yhteiskuvassa mustan rotukiihkopastorin kanssa. Demokraattien vastamainoksen kuvassa Bush rutistaa McCainia kainaloonsa. Viesti on selvä, muutosta on turha odottaa Republikaaneilta.

Vaalijännitys ja into on aistittavissa kaikkialla. Irak ja terrorismi ovat painuneet taka-alalle. Talouskriisi nostaa Obaman osakkeita vanhemman väen keskuudessa. Nuoremmalle väelle nämä ovat sukupolvivaalit. "Muutos. Tulevaisuus. Olemme tekemässä historiaa."

Nämä ovat myös tasa-arvovaalit. Onko Yhdysvallat kypsä ensimmäiseen afroamerikkalaiseen presidenttiin? Voivatko myös mustat sanoa lapsilleen: tämä on mahdollisuuksien maa, jonain päivänä sinustakin voi tulla presidentti. "Olemme tekemässä historiaa." Vai eikö sitenkään? Epävarmuuttakin on ilmassa.

Yli 100 miljoonaa ihmistä käy sanomassa sanansa. Vaalihuoneistot alkavat sulkeutua eri osavaltioissa, tuloksia alkaa tulla. Melko nopeasti tulos alkaa kallistua vahvasti Obaman puolelle. Amerikkalaiset ovat tehneet historiaa. Obama puhuu tavallistakin väkevämmin ja miksei puhuis kun neljännesmiljoona ihmistä hurraa ja itkee ympärillä. McCain myöntää tappion. Molemmat vetoavat yhtenäisyyden puolesta.

Obama lupasi muutosta. Jo hänen valintansa on muutos, mutta politiikan arki on edessä. Ehkä suurin muutos jota itse kaipaisin, olisi suhtautuminen kansainväliseen yhteistyöhön. Yhdysvallat tarvitaan mukaan ilmastopolitiikan etulinjaan.

Niin, en ole täällä rapakon takana seuraamassa vaaleja. Sitra on laatimassa laajaa kansallista luonnonvarastrategiaa. Strategiaryhmä, johon kuulun tutustuu USA:n ja Kanadan luonnonvarapolitiikkaan eri lohkoilla, ammennamme Maailman pankin ja lukuisten tutkimuslaitosten kokemuksia. Hankkeemme herättää ansaittua kiinnostusta. Olemme nimittäin tekemässä historiaa. Yhtä kattavaa luonnonvarastrategiaa ei ole tehty vielä missään päin maailmaa.

Kimmo Tiilikainen