Uutisvuoksen alakerta

18.2.2009: Silta yli synkän virran

Hallitus työntää tukevaa lankkua pitkin rantapenkkaa. Sen pitäisi yltää vastarannalle. Tätä lankkusiltaa pitkin Suomen pitäisi päästä lähes sukat kuivina yli.
Hankaluutena on, ettei vastarantaa näy. Emme tiedä kuinka pitkä lankku tarvitaan. Emmekä tiedä kuinka paljon matalammalla vastarannan penkka on, kuin mistä nyt lähdetään.

Näin voisi kuvata maailman taloustilannetta ja hallituksen elvytystä.

Tuoreen YLE:n kyselyn mukaan hallituksen elvytystoimet ovat jääneet aika isolle osalle suomalaisia hämäriksi. Siispä kerrataan.

Maailman talous alkoi syksyllä notkahtaa holtittomasta luototuksesta syntyneen rahoituskriisin seurauksena. Hallituksen ensimmäinen toimi oli luottamuksen turvaaminen pankkijärjestelmää kohtaan erilaisilla takauksilla. Siinä onnistuttiin. Ihmiset uskoivat talletustensa olevan turvassa. Pankit alkoivat taas luottaa toisiinsa.

Seuraava askel on ollut yritysrahoituksen varmistaminen. Jos yritykset eivät saa rahaa hankkeisiinsa, seuraa investointilama. Yritysrahoitusta on vahvistettu myöntämällä rahoitusvaltuuksia valtion omille luottolaitoksille. Lisäksi on varauduttu tukemaan pankkeja, jotta nämä pystyisivät luotottamaan yrityksiä.

Näillä toimilla on ikään kuin vahvistettu rantapenkka, jolta elvytyksen siltaa aletaan rakentaa.

Nyt on siis elvytyksen aika. Ensimmäistä elvytyspakettia laatiessaan hallitus piti kiinni elvytyksen peruskriteereistä.

Elvytyksestä ei saa tulla pysyvää menon lisää. Elvytyksen pitää työllistää. Elvytyksellä on oltava vipuvaikutus, joka saa yritykset, kunnat tai yksityiset ihmiset pistämään euronsa likoon valtion pelimerkkien jatkoksi.

Tässä kohtaa hallituksen ajattelu eroaa selvästi vasemmistopuolueitten vaatimuksista. Vasemmiston mielestä elvytystä on vain se, kun valtio käyttää omaa rahaa julkisiin hankkeisiin.

Hallituksen tie on vaikuttavampi, koska samalla valtion panoksella saadaan suurempi sysäys talouteen. Otetaan esimerkkejä.

Ministeri Pekkarinen on kynä kuumana myöntänyt avustuksia uusiutuvan energian investointeihin. Noin 60 miljoonan euron avustuspäätöksillä käynnistyy yrityksissä 300 miljoonan euron investoinnit. Eli lopullinen investointisumma on viisinkertainen valtion panokseen verrattuna. Sama periaate toimii kunnille myönnettävissä korjausavustuksissa, joilla esimerkiksi koulujen korjauksia aikaistetaan.

Samoin toimivat valtion avustukset vuokra-asuntotuotantoon tai esimerkiksi taloyhtiöiden putkiremonttiavustus. Pienillä summilla saadaan käyntiin rakentamiskohteita ja elvyttävä vaikutus on noin kymmenkertainen valtion panostukseen verrattuna.

Vaikka elvytystoimet olisivat kustannustehokkaita, valtio velkaantuu taantumassa voimakkaasti. Se on velkaa tulevaisuudelle. Siksi elvytyksen nimissä ei pitäisi sortua pysyviin menonlisäyksiin. Yhteiskunnalle, siis kunnille ja valtiolle, ei voi sysätä lisää vastuita.

Talouden taantuma tarjoaa myös mahdollisuuksia siirtyä pitkän päälle ekologisesti kestävämpään talouteen. Tähän tarvitaan valtiovallan ohjastavaa otetta. Juuri nyt kannattaa investoida uusiutuvaan energiaan. Juuri nyt yritysten kannattaa investoida energiatehokkuuden parantamiseen. Nämä toimet alentavat kustannuksia ja parantavat kilpailukykyämme, kun kasvu taas joskus alkaa.

Taantuma kourii erityisesti heitä, jotka joutuvat yritysten menekkivaikeuksien takia lomautetuiksi tai joilta työt loppuvat kokonaan. Kotimaista kysyntää ylläpitäen luomme parhaiten myös uusia työllistymismahdollisuuksia.

Mutta kuluttajina varmasti pohdimme myös onko kaikki kulutus hyvästä? Miten elvyttää taloutta kestävällä tavalla?

Kotitalousvähennykseen tarttuminen on hyvä tapa. Oman kodin kunnostus on järkevää, varsinkin jos samalla säästää vaikkapa tulevissa lämmityskustannuksissa.

Turhan roinan sijasta suosittelen myös kotimaisia palveluita. Ne ovat useimmiten parhaiten työllistäviä. Samalla voit elvyttää myös itseäsi esimerkiksi hieronnalla, syömällä ulkona tai kotimaan matkalla.

Me kaikki osaltamme voimme vaikuttaa siihen, yltääkö hallituksen elvytyslankku yli synkän virran.

Kimmo Tiilikainen