Uutisvuoksen alakerta 18.3.2009:

Mitä puusta tehdään huomenna

Paperi- ja kartonkiteollisuutta ravistelee rakennemuutos. Euroopan markkinoilla ei kasvua ole luvassa. Muilla mantereilla paikallisesti valmistetut tuotteet ovat kilpailukykyisempiä.

Samaan aikaan Suomen metsät kasvavat puuta enemmän kuin koskaan aiemmin, lähes 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Se olisi yhtenäinen 10 metrin korkuinen ja levyinen pino Helsingistä Utsjoelle.

Maailmanlaajuisesti puusta ennustetaan niukkuutta tulevaisuudessa. Trooppiset metsät häviävät kasvavan väestön ja laittomien hakkuiden alla. Monilla alueilla kuivuuden takia aavikoituminen etenee ja metsän kasvu käy mahdottomaksi.

Tässä valossa Suomen kasvavat metsät ovat äärimmäisen arvokas uusiutuva luonnonvara. Meillä on suoranainen velvollisuus hoitaa metsiä niin, että kasvukyky säilyy ja korjata vuoden sato myös talteen. Mutta tietenkin vain niissä rajoissa, että metsäluonnon monimuotoisuus eliöineen ja elinympäristöineen on turvattu.

Metsäalan tulevaisuutta ovat monet pohtineet. Pitäisi keksiä uusia tuotteita perinteisten tilalle. Pitäisi löytää puusta aineita ja ominaisuuksia, jotka tekevät siitä ylivertaisen materiaalin. Tarvitaan siis älliä, osaamista ja uutta teknologiaa.

Tulevaisuudessa puu voi perinteisen käytön lisäksi olla kasvavassa määrin kemianteollisuuden raaka-aine. Se voi korvata muoveja ja metalleja. Kenties puukuiduista valmistetaan jatkossa myös vaatteita. Puusta voi löytyä lääketeollisuudessa tarvittavia aineita. Ja tietenkin puu on uusiutuvaa energiaa.

Kemianteollisuus ja muovien valmistus nojaa pitkälti öljyyn. Periaatteessa puu sisältää samoja aineita kuin öljy, sillä öljyhän on satoja miljoonia vuosia vanhaa kasvimassaa. Puussa aineet ovat vain tuoreina, erilaisina pitoisuuksina ja monesti vaikeammin hyödynnettävässä muodossa. Silti öljyn niukkuus ja haitallisuus ympäristölle pakottaa tutkimaan puuta korvaavana raaka-aineena. Esimerkiksi Kanadassa puusta on kehitetty polymeereja, joista voidaan prässätä vaikkapa auton korin osia.

Puun erilaiset kemialliset yhdisteet voivat olla erittäin arvokkaita, mutta niitä tarvitaan vaikkapa lääketeollisuudessa hyvin pieniä määriä. Siksi uusia käyttömuotoja kannattaa kehittää perinteisen kuitu-ja paperiteollisuuden rinnalla. Tulevaisuuden biojalostamoissa tuotetaan edelleen runsaasti sellua, mutta samalla pienemmän volyymin erikoistuotteita, jotka parantavat perinteisen kuidutuksen kannattavuutta.

Puun kilpailukyky rakennusmateriaalina paranee suhteessa betoniin. Sementin valmistusprosessi tuottaa paljon hiilidioksidipäästöjä. Puu on itsessään hiilivarasto ja rakennusmateriaalina puuhun sitoutunut hiili pysyy pois ilmakehästä koko rakennuksen kestoiän. Kun päästökauppa tuo täyden kustannuksen betonirakentamiselle, puun asema paranee. Uskonkin, että saha-, vaneri- ja hirsiteollisuudella on kasvuedellytyksiä, kun talouskriisi ajastaan väistyy.

Lopuksi vielä puusta energian lähteenä. Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin energian käytöstämme. Tarvittava lisäys uusiutuvan lämmön, höyryn tai sähkön tuotannossa on runsaat 30 TWh. Se vastaa suuruusluokaltaan koko nykyisen neljän ja vielä rakenteilla olevan viidennen ydinvoimalan tuottamaa sähköenergianmäärää. Noin puolet tästä kasvusta pitää ammentaa metsistä.

Valtaosin metsäenergia jalostuu jatkossakin selluntuotannon ohessa. Metsähakkeen käyttöä lämmön ja sähkön yhteistuotannossa pitää nelinkertaistaa ja korvata siten hiiltä ja öljyä kaukolämmön tuotannossa. Puuta jalostetaan jatkossa myös diesel- ja lämmitysöljyiksi autoihin ja öljykattiloihin.

Puun tulevaisuuteen voi edelleen uskoa. Meidän on muokattava yhteiskuntamme ja taloutemme siihen malliin, että elämme uusiutuvien luonnonvarojen tuoton varassa ja uusiutumattomia luonnonvaroja tehokkaasti kierrättäen. Se kun on ainoa tapa, jotta ihmiskunnalla olisi tulevaisuutta.