Uutisvuoksen alakerta 9.11.2007

Tiilikainen: Tukea tarvitaan - monella saralla

Parhaillaan Suomi neuvottelee EU-komission kanssa siitä, voidaanko Etelä-Suomessa maksaa maatalouden kansallisia tukia vaikeista tuotanto-olosuhteista johtuen. Vaikka kiista koskee varsinaisesti vain Etelä-Suomen osalta maksettavaa tukea, ei murhe ole vain eteläisen maan
viljelijöiden. Etelä-Karjala on maakunta, jota tukivyöhykkeiden raja halkoo. Meillä ymmärretään tuen jatkuvuuden tärkeys koko Suomen maatalouden kannalta. Tuen lakkauttaminen heijastuisi moniin tuotantolaitoksiin tuotantomäärien laskiessa. Päätös on myös
komission signaali arvostuksesta ja tasa-arvon toteuttamisesta koko yhteisön
alueella, elinkeinojenkin osalta.

Esimerkiksi ruotsalaisten esittämä väite, että tuki vääristäisi kilpailua EU:ssa, ontuu. Ruotsista tuodaan elintarvikkeita Suomeen enemmän kuin meiltä viedään Ruotsiin. Emme varmasti saa etumatkaa viljellessämme osan vuotta pakkasessa ja lumihangessa, pohjoinen
sijaintimme pitää tästä huolen. Näissä vaikeissa olosuhteissa kansallinen tuki
on välttämätön lievittämässä kilpailuhaittaa. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila vastaa neuvotteluista maatalouskomissaarin kanssa. Pääministeri Vanhanen on tehnyt kantamme tiettäväksi komission puheenjohtajalle. Koko hallitus antaa täyden tuen tälle työlle. Neuvotteluaika käytetään tehokkaasti loppuun saakka.

Itämeren kuormituksen vähentämiseksi on syytä siirtyä keskinäisestä syyttelystä
rakentavaan yhteistyöhön. Pietarin alue ja Puolan maatalous tuottavat suurimmat ravinnepäästöt. Näiden vähentämiseksi paras keino on konkreettinen yhteistyö. Tästä hyvänä esimerkkinä uusin Pietarin jätevedenpuhdistamo, joka on hyvä malli julkisen ja yksityisen sektorin yhdessä aikaansaamista tuloksista. Tulevassa Itämeren maiden Helcom-kokouksessa Puolassa me rantavaltiot asetamme ravinnepäästöille katot ja määrittelemme maakohtaiset ravinnevähennystarpeet.

Toki tekemistä on täällä omissakin nurkissa. Viljelijät ovat hyvin sitoutuneet
ympäristötuen ehtoihin, mutta tulokset eivät vain ole olleet riittäviä. Jotkut
ovat harhaanjohtavasti väittäneet maatalouden ympäristötukia vastikkeettomiksi,
mutta tämä ei ole totta. Jo vuosia on rajoitettu lannoitemääriä, sitouduttu
suojakaistoihin, tehty maa- ja lanta-analyyseihin perustuvat viljelysuunnitelmat. Tänä vuonna alkanut uusi ympäristöohjelma lisää velvoitteita edelleen. Maataloudessa jo tehty työ ansaitsee kiitosta. Kotimaassakin parhaisiin tuloksiin päästään yhteistyöllä. Viljelijät
motivoituvat mukaan talkoisiin vapaaehtoisin keinoin, työympäristöjensä
parhaina asiantuntijoina. Lounais-Suomessa käynnistetty ympäristöhallinnon ja tuottajajärjestöjen yhteishanke näyttää tässä mallia, jolla ravinnekuormitusta saadaan jatkossa vähenemään.

Törmäsin menneellä viikolla mielenkiintoiseen ilmiöön antaessani haastattelua
kahdelle eri medialle maatalouden ympäristökysymyksistä. Olikohan jutut jo etukäteen valmiina, kun samoista vastauksista saatiin lähes vastakkaiset uutiset levitykseen? Toisessa uutisessa kerrottiin, että ministeri moitti maatalouden kuormitusta vesistöihin. Toisessa ministeri puolusti maatalouden jo tekemiä toimenpiteitä, eikä sulattanut puheita ympäristötuen vastikkeettomuudesta ja vielä tuhahti, että millaisia maatalouden pakotteiden pitää olla, jos nämä eivät kelpaa.