Metsähallituksen reitit kuntoon

Suomenmaa 17.9.2018

Metsähallituksen reitit kuntoon

Reilu vuosi sitten perustettiin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi uusi neljäskymmenes kansallispuisto Hossaan. Valintamme kohteeksi oli onnistunut. Jo avajaisissa oli paikalla yli 4000 ihmistä ja kävijämäärät ovat ylittäneet odotukset.

Myös muualla Suomen kansallispuistoissa ja retkeilyreiteillä kävijämäärät ovat viimevuosina kasvaneet ilahduttavasti. Kotimaan retkeilijöiden ohella luontomme vetää puoleensa yhä enemmän kansainvälisiä matkailijoita. Luonto on tekijä, jolla Suomi erottuu muista maista. 

Myönteistä kehitystä ruokkii myös se, että maineemme ympäristöstään huolta pitävänä maana on vahva, eikä syyttä. Sijoittuuhan Suomi vuodesta toiseen ympäristön tilan, kestävän kehityksen ja ilmastopolitiikan vertailuissa maailman kärkisijoille.

Samaan aikaan kasvavan käytön myötä luontomatkailua tukevan palveluvarustuksen kunto on rapistunut. Metsähallituksen korjausvelka on kasvanut, koska määrärahat ovat niukat. Jossain päin huonokuntoisia pitkospuita tai muita rakenteita on jo purettu, jos ne eivät ole enää turvallisia käyttää. Repoveden kansallispuistossa sillan romahdus kesällä aiheutti jopa vakavan vaaratilanteen retkeilijöille.

Aivan samoin kuin hallitus on laittanut Suomea kuntoon tiestön ja ratojen korjausvelkaa purkamalla, on syytä purkaa myös Metsähallituksen reitistöjen korjausvelkaa.

Jo vuosi sitten vahvistimme Metsähallituksen rahoitusta parivuotisella luontomatkailua tukevalla paketilla. Tuolla rahalla on jo nyt korjattu kymmeniä kohteita eri puolella Suomea ja jatkoa seuraa ensi vuonna. Myös lisäbudjetissa muistimme reitistöjä: esimerkiksi Saanan rappuset saivat korvamerkityn rahoituksen.  

Sama tahti jatkui tämän syksyn budjettiriihessä. Nostimme Metsähallituksen rahoitusta 1,9 miljoonalla eurolla. Rahalla korjataan rapistuneita kohteita eri puolilla maata. Lisärahaa tarvitaan myös jatkossa.

Palasin juuri energia- ja ympäristöteknologian yritysten kanssa vienninedistämismatkalta Kiinasta. Erään sisustuslehden haastattelussa Nanjingissa puffasin suomalaista puuta ylivertaisena huonekalumateriaalina. Samalla muistin myös matkailua ja esitin lukijoille kutsun tulla tapaamaan Joulupukkia Suomeen, nyt kun suora lentoreitti Nanjingista meille on avattu. Toimittajaa ajatus Joulupukin tapaamisesta suorastaan hykerrytti.

Aasialaisten matkailijoiden määrä on kovassa kasvussa. Tämä näkyy myös etelässä. Aasiasta tuleville kauttakulkijoille ei voida kunnolla markkinoida piipahdusta lentokentältä Suomen luontoon, koska esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston kävijämäärät alkavat olla nykyvarustuksen ylärajoilla. Meillä on kiire parantaa Sipoonkorven kansallispuiston palveluita, jotta matkailupainetta voidaan tasoittaa eri kohteiden välillä. Harvassa maassa on kansallispuistoja tarjolla puolen tunnin matkan päässä pääkaupungin lentoasemalta.

Myös matkailun markkinoinnissa on meneillään valtava muutos. Yhä useampi matkailija saa virikkeensä somen välityksellä. Julkkisten poseeraukset Suomen luonnossa kannustavat kokemaan samaa. Tietoa luontomatkailukohteista on oltava yhä enemmän verkossa digitaalisessa muodossa ja monella kielellä. Tähän kannattaa panostaa, sillä satsaus tuo äkkiä itsensä takaisin.

Metsämme, vesistömme, suomme ja tunturimme ovat suomalaisille valtava henkisen hyvinvoinnin lähde. Tulevaisuudessa ne voivat tarjota entistä enemmän myös työtä ja leipää koko Suomessa. Erityisesti pitää ponnistella sen eteen, että myös Itä-Suomi pääsee matkailun kasvuun mukaan.

Meidän kannattaa siis pitää luontomme puhtaus ja vetovoima kunnossa. Mielestäni myös rapistuvat reitit kannattaa ennemmin korjata kuin purkaa.

Kimmo Tiilikainen

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Kuitulietteet vesiensuojelun avuksi

Uutisvuoksi 14.9.2018

Kuitulietteet vesiensuojelun avuksi

Kulunut kesä lämmitti uimavedet ennätyslämpöihin. Samalla yltyi monissa vesistöissä sinilevän kukinta. Vesiensuojelussa riittää tekemistä.

Olen iloinen, jopa ylpeä, että päätimme hallituksen budjettineuvotteluissa yli kaksinkertaistaa vesiensuojelun määrärahat.

Metsäteollisuudelle on tarjolla hyvin positiivinen rooli vesiensuojelussa. Selluteollisuuden kuitulietteillä on maata parantava ja ravinteita pidättävä vaikutus pelloilla. Samalla pelloille voidaan sitoa hiiltä.

Joutsenolainen luomuviljelijä Juuso Joona on tehnyt uraa uurtavaa työtä kuitulietteiden käyttöä kokeillessaan. Luonnonvarakeskuksen tutkimukset ovat nyt vahvistaneet, että kuitulietteillä saadaan fosforihuuhtoumat puolitettua.

Kuitulietettä voidaan käyttää myös järvien ympärillä. Paljon julkisuudessa ollut kipsikäsittely sopii vain suoraan mereen johtavien jokien valuma-alueille.

 Kuituliete on niin lyhyttä puukuitua, ettei siitä synny paperia tai kartonkia. Teollisuuden alkuaikoina se laskettiin vain tehtaan lähivesiin. Monen vanhan tehdaspaikkakunnan järvien pohjassa on yhä hurjat kerrostumat lietettä.

Seuraavaksi liete pumpattiin rajatuille kaatopaikoille. Etelä-Karjalan suurimpia liete-altaita olivat Tuosa Kaukaalla ja Laurniemen kaatopaikka Salosaaressa. Nämä paikat kolusin nuorena, koska lietteiköt imivät arktisia kahlaajia levähtämään muuttomatkalla. Siellä näki esimerkiksi sirrilajeja, joita ei juuri missään muualla voinut tavata. 

Sittemmin kuitulietteitä alettiin hävittää polttamalla. Eipä niistä juuri energiaa irtoa, pikemminkin poltto vaatii esimerkiksi maakaasua tuekseen, jotta kostea mössö saadaan palamaan. 

Seuraava vaihe on kuitulietteen hyötykäyttö maataloudessa. Tehtaat säästävät, viljelijöiden peltomaan rakenne paranee, ympäristön kuormitus vähenee.

Entisestä vesistöjen pilaajasta tuleekin oikein käytettynä osa vesien pelastusta. Näitä uusia bio- ja kiertotalouden ratkaisuja olemme hallituksen kärkihankkeilla hakeneet. On aika ottaa niitä laajasti käyttöön.

Kimmo Tiilikainen

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Uusia toimia Itämeren hyväksi

Töölöläinen 26.8.2018

Kulunut kesä on ollut pahin sinileväkesä Itämeressä kymmeneen vuoteen. Itse näin ensimmäiset merkit levästä heinäkuun alkupäivinä kävelylenkillä Kaskisaaren sillan alla. Osasin pelätä runsasta kukintaa.

Itämeren pintakerroksissa fosforipitoisuus oli nimittäin korkealla jo muutamia vuosia. Se oli seurausta vuosien 2014-2016 suolapulsseista. Silloin Atlantilta Tanskan salmien kautta tulleet suolavesipulssit työnsivät Itämeren pohjasyvänteisiin kertyneen hapettoman fosforipitoisen veden pintaan. Tämän kesän helteet räjäyttivät levän kasvuun.

Suolapulssit ovat Itämeren luonnolle välttämättömiä. Ilman niitä suolapitoisuus laimenisi, kun joet tuovat mereen koko ajan makeaa vettä. Jos pulssit toistuvat liian harvoin, pohjasyvänteet pääsevät hapettomiksi ja pohjasedimentteihin kertynyttä fosforia liukenee valtavia määriä. Toimivia keinoja tämän sisäisen kuormituksen rajoittamiseksi ei toistaiseksi ole löytynyt.

Sen sijaan Itämereen maalta tulevaa ulkoista kuormitusta voidaan edelleen alentaa.

Kun leväkukinnat alkoivat, pyysin ympäristöministeriötä valmistelemaan tehostettua vesiensuojeluohjelmaa syksyn budjettiriiheen päätettäväksi.

Olin jo heinäkuussa yhteydessä hallituspuolueiden puheenjohtajiin ja kaikilla on ymmärrystä tarpeeseen. Käytettävän summan päätämme yhdessä muun valtion verovarojen käytön kanssa yhtä aikaa.

Viljelijät ovat viimeiset 25 vuotta tehneet tutkijoiden esittämiä toimia ruuan tuotannon päästöjen alentamiseksi. Fosforilannoitusta on vähennetty yli 50 prosenttia, suojavyöhykkeitä on perustettu peltojen ja vesistöjen reunamille 15 000 jalkapallokentän pinta-alan verran. Yli 1000 kosteikkoa pidättää peltoaukeilta tulevia valumia ennen niiden päätymistä vesiin. Toimia pitää edelleen jatkaa, vaikka ne purevat valitettavan hitaasti. Ilmaston muuttuessa rankkasateet ja erityisesti sateiset talvet huuhtovat yhä runsaasti ravinteita pelloilta maa-aineksen mukana. Siksi maataloudessa on tehtävä entistä enemmän vesien suojelemiseksi.

Hallituksen kärkihankkeessa "Ravinteet kiertoon - vesistöt kuntoon" on testattu uusia menetelmiä maatalouden kuormituksen hillitsemiseksi. Peltojen kipsi-, rakennekalkki- tai kuitulietekäsittelyt parantavat maan rakennetta ja pienentävät huuhtoutumisalttiutta. Tuloksia on saatu nyt käytännön mittakaavassa. Fosforipäästöt alenevat jopa 50 prosentilla.

Näiden toimien nopea käyttöönotto on tarpeen Itämeren suojelemiseksi ja siihen vesiensuojeluohjelmalla tähtään.

Itämerellä on myös muita riskejä, kuten öljyonnettomuus. Meriliikenteen turvallisuuden eteen on tehty pitkään työtä. Öljyvahinko voi kuitenkin vaania pohjasta, sillä Suomen aluevesillä on tuhat hylkyä. Näistä parikymmentä on SYKE:n mukaan riskikohteita. Hapertuvien hylkyjen tyhjentäminen öljystä tai kemikaaleista pitäisi saada alkuun.

Myös kaupunkien hulevesien hallintaa on syytä kehittää, jotta haitta-aineiden ja roskien kulkeutumista vesistöihin voidaan vähentää.

Toivon, että ensi viikon budjettikäsittelyssä hallitus päättää tehostetusta vesiensuojeluohjelmasta ja saamme uudet keinot Itämeren suojelemiseksi käyttöön.

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Kaupungit ja maaseutu tarvitsevat toisiaan

Uutisvuoksi 27.7.2018

Kiersin sunnuntaina Äitsaari-kierroksen. Niin teki arviolta pari tuhatta muutakin maaseutuyritysten suoramyynnistä ja avoimista ovista kiinnostunutta vierasta. 

Kun aloittelimme tapahtumaa liki 30 vuotta sitten, emme olisi uskoneet sen kasvavan näin pitkälle. Vaikka en ole ollut omien tuotteiden kanssa mukana moneen vuoteen, olen vieläkin ylpeä siitä, mitä olemme yhdessä näiden yritteliäitten ihmisten kanssa tehneet elävän maaseudun puolesta.

Palkitsevinta tapahtumassa on ollut palaute: kiitos kun jaksatte tarjota tämän elämyksen meille. Lähiruoka ulkona nautittuna, leivonnaiset, tuoreet kasvikset, kotieläimet, maisemat ovat tuoneet hyvän mielen tuhansien kaupunkilaisten kesään. Maaseudullahan on vielä elämää.

Arvelen, että samankaltaiset ajatukset pyörivät liki kaikkien suomalaisten mielissä. Ylen julkaiseman kyselyn mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista haluaa, että valtion on turvattava palvelut niin, että koko maa säilyy asuttuna. Vain 5 prosenttia toivoi valtion edistävän keskittymistä suurimpiin kaupunkeihin.

Poliittisilla päätöksillä voidaan luoda edellytyksiä asumiselle kaikkialla maassa. Tärkeimpiä ovat tie- ja tietoliikenneverkot ja toisaalta palvelujen saatavuus.

Äitsaarelaisetkin saivat pitkään kaipaamansa tieremontin. Tänä kesänä Imatran lähistöllä kunnostetaan myös Puumalantietä, Niskapietiläntietä, Miettiläntietä ja Vekarasalmen siltatyömaa on saatu käyntiin. Näitä paikkoja laitetaan kuntoon, koska päätimme sijoittaa tällä vaalikaudella 600 miljoonaa erillisrahaa kautta maan rapistuneiden liikenneväylien korjaukseen. Se ei ole pois yhdeltäkään kaupunkilaiselta.

Vakituinen kotini on nykyisin Helsingissä. Helsingin seudun kehittämisen kannalta tärkeä hanke on esimerkiksi Raide-Jokeri. Se mahdollistaa lukuisten asuinalueiden kehittämisen luomalla poikittaisliikenneraiteen pääkaupunkiin. Kun taistelin hallituksen sisällä rahat Raide-Jokerille, ei se puolestaan ollut yhdeltäkään maakuntien asukkaalta pois.

Palveluiden saatavuus on edellytys sille, että voi asua, tehdä työtä tai yrittää maan eri kolkissa. Sote- ja maakuntauudistus on tehtävä, jotta voimme turvata sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille kautta maan. Maakuntauudistuksella vahvistamme paikallista demokratiaa ja päätösvaltaa monissa muissakin asioissa. Uudistus toimii koko Suomen puolesta, ei ketään vastaan.

Minulle kaupungit ja maaseutu eivät ole vastakkaisia. Ihmiset ovat yhtä arvokkaita maalla ja kaupungeissa. Maaseutu ja kaupungit tarvitsevat myös toisiaan ja molempia pitää kehittää. Aion jatkossakin toimia niin, että vastakkainasettelun aika olisi ohi.

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Saimaannorppa on Suomen jääkarhu

15.6.2018 Uutisvuoksi

Jääkarhu on tunnettu esimerkki kerrottaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktiseen luontoon ja eläinlajeihin. Jäätiköiden sulaminen ja arktisten merialueiden jääpeitteen kutistuminen uhkaavat jääkarhuja, koska ne eivät pysty metsästämään pääravintoaan hylkeitä ilman riittävää jääpeitettä. Pelkän sulanajan kasvisruokavalion, pikkujyrsijöiden ja satunnaisten raatolöytöjen voimin naaraat eivät pysty kasvattamaan talvehtimiseen ja pentujen ruokkimiseen tarvittavaa rasvakerrosta.

Meillä suomalaisilla on kuitenkin ihan oma laji, joka voisi olla vastaava ilmastojulkkis. Saimaannorppa. Se on jääkarhun tavoin riippuvainen jääpeitteestä ja riittävästä lumesta. Norppa nimittäin tekee pesänsä järvenjäälle, lumikinoksen sisään. Se tekee jäähän reiän ja kovertaa iglun kaltaisen pesän kinokseen. Norpan poikasten, kuuttien, selviytymisedellytykset riippuvat paljolti emon rakennustaidoista ja riittävän paksuista kinoksista. Ilman pesän suojaa kuutit eivät selviä.

Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen hyljelajimme suojelu on menestystarina. Heikoimpina vuosina 1950-1980 välillä norppia polski koko Saimaalla vain jonkin verran yli sata. Keväisten verkkokalastusrajoitusten ja muiden suojelutoimien ansiosta kanta on hiljalleen vahvistunut. 

Tänä keväänä syntyi toisen kerran peräkkäin ennätysmäärä kuutteja, 86 kappaletta. Koska pesäkuolleisuus on jäänyt pieneksi ja verkkoihin hukkuminen samoin, on norpan talvikanta kasvanut ilahduttavasti. Suojelustrategian tavoitteena oleva 400 yksilön määrä saatetaan saavuttaa jo tänä vuonna, 7 vuotta etuajassa. 

Ilmastonmuutos on kuitenkin uusi vakava uhka. Jäät tulevat myöhään ja lumikinokset ovat ohuita. Jo tänä keväänä valtaosa kuuteista syntyi kolattuihin apukinoksiin rakennettuihin pesiin. Metsähallituksen organisoima ja muutaman sadan vapaaehtoisen toteuttama arvokas työkään ei saimaannorppien pesintää pelasta, jos talvet lämpenevät niin, ettei jäätä tai lunta tule lainkaan.

Aion kertoa tarinaa saimaannorpasta ja ihmisten vapaaehtoistyöstä sen pelastamiseksi kansainvälisissä ympyröissä. Uskon, että se havainnollistaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia aivan kuten jääkarhun tarina. Se auttaa meitä ja maailmaa ymmärtämään luonnon ja itsemme haavoittuvuuden ilmastonmuutoksen edessä. Toimitaan siis yhdessä ja pidetään ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa, jotta Saimaallakin riittäisi jäätä ja lunta edes apukinoksiin.

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Milloin kaivurit palaavat Soinilansalmeen?

24.5.2018 Etelä-Saimaa, Kymen Sanomat, Kouvolan Sanomat, Länsi-Savo ja Itä-Savo

Yllä oleva otsikko on Etelä-Saimaan kolumnistani kesältä 2000. Se oli ensimmäisiä kolumnejani. Siitä lähtien olen kirjoittanut säännöllisesti Kaakkois-Suomen lehtiin.

Kirjoitin kolumnin paikallisesta asiasta: pengertiestä Ruokolahden Äitsaaresta Härskiänsaareen. Tie oli kyllä tarpeellinen, mutta ennakoin, että pengertä olisi vielä avattava, jotta vesi virtaisi paremmin, eivätkä ympäröivät vesialueet rehevöityisi.

Kun minut valittiin kansanedustajaksi 2003, kirjoittaminen tietenkin jatkui. Suora viestikanava ihmisille on ollut ensiarvoisen tärkeä. Kolumneissa olen voinut tehdä aloitteita tulevaan tai yrittää perustella ymmärrettävästi ikäviäkin päätöksiä.

Aiheet ovat vaihdelleet paikallisesti tärkeistä jutuista valtakunnan poliittiseen miekkailuun hallituksen ja opposition välillä. Asiat eivät ole mustavalkoisia. On hyvä, että kaikki kantit tulevat valotetuiksi. Myös työn kansainvälistä ulottuvuutta on mielestäni tärkeää avata esimerkiksi ilmastopolitiikan kirjoituksilla.

Vaalipiirin tärkeitä hankkeita olen myös käsitellyt ja ilokseni monet asiat ovat menneet eteenpäin. Kaakkois-Suomi on saanut ison siivun liikennerahoista, joilla suuria ja pienempiäkin kohteita on pantu kuntoon. Raja-asemat toimivat. Imatra-Luumäki kaksoisraide rakennetaan. LUT porskuttaa. Metsäteollisuus on taas tulevaisuuden ala.

Mutta aika muuttuu ja lehden sisältö muuttuu. Tämä on siis viimeinen kolumni, ainakin tällä erää.  Kiitän lukijoita paitsi ajastanne, myös palautteestanne.

Omalla kohdallani tapahtuu myös suuri muutos. Neljä kautta Kaakkois-Suomen kansanedustajana on ensi vuonna ohi. Se on ollut antoisaa aikaa ja kiitän luottamuksesta, joka työn on mahdollistanut. Seuraavissa vaaleissa olen ehdolla ja ihmisten luottamusta hakemassa Helsingin vaalipiirissä. Aika näyttää miten äijän käy.


Ai niin. Tänä vuonna ne kaivurit palasivat Soinilansalmeen. Pengertiehen lisättiin 80 metrin pituinen silta-aukko. Tällä korjauksella virtaus paranee ja vesialueen rehevöitymisen pitäisi päättyä. Joskus asiat ottavat kauemmin, mutta luovuttaa ei pidä.

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Eteenpäin Keskusta

8.5.2018 Suomenmaa

Karjalan piirikokouksessa oli väkeä enemmän kuin vuosikausiin. Paikalla oli kolmisenkymmentä maakuntavaaliehdokasta sekä valtaosa puolueen johtopaikoille tahtovista. Heitä kaikkia yhdisti halu vaikuttaa ihmisten asioihin, olla rakentamassa parempaa huomista suomalaisille.

Saman halun pitää näkyä meissä jokaisessa. Me olemme Suomen pääministeripuolue 49 kansanedustajan voimalla. Olemme pääministeripuolue, koska sadat vaikuttamishaluiset ihmiset rakensivat ohjelman, jolla Suomea on pantu kuntoon. Työttömyyden ja velkaantumisen runtelema Suomi antoi meille valtakirjan, jolla talous on nyt käännetty nousuun, työllisyys paranee joka maakunnassa ja valtion velaksi elämisen loppu on jo näköpiirissä. 

Piirikokouksessa puhuttiin myös alkiolaisesta aatteesta. Se on uudistamisen, kansainvälisen yhteistyön ja heikomman puolustamisen aate. Sitä aatetta on noudatettu Sipilän hallituksessa.

Demarit haukkuvat meitä kokoomuslaisesta politiikasta. Se on pelkkää retoriikkaa ja taktiikkaa. Kokoomuksen Elina Lepomäki todistaa kirjassaan toisin. Hän sanoo ihailevansa, miten Sipilä on ajanut keskustan tavoitteet läpi, vaikkei tavoitteista samaa mieltä tietysti olekaan.

Vihreät yrittävät kritisoida meitä heikosta ympäristö- ja ilmastopolitiikasta. Pelkkää retoriikkaa. Olemme nostaneet Suomen kansainvälisissä arvioinneissa ilmastopolitiikan kärkimaiden joukkoon. Myös soita ja metsiä olemme suojelleet enemmän kuin vihreiden hallitustaipaleella tapahtui.

Persut puolestaan sättivät meitä liian vahvasta ilmastopolitiikasta ja väittävät, että ehdotuksemme tulisivat kalliiksi suomalaisille. Pelkkää propagandaa. Viimeisin aloitteemme päästökaupan laajentamisesta lämmitykseen toisi samat pelisäännöt ja yhtä tiukan päästöjen ohjauksen myös itäiseen Eurooppaan.

Vasemmisto moittii meitä epäoikeudenmukaisesta politiikasta. Pelkkää retoriikkaa sekin. On oikeudenmukaista, että asunnottomuus vähenee, päihdeäidit saavat hoitoa, väkivallan uhasta kärsiville on lisää turvakoteja. On oikeudenmukaista, että yksinhuoltajien lapsilisiä korotetaan, päivähoitomaksuja alennetaan pienituloisilta ja tuhannet perheet saavat vapautuksen maksusta.

Alkiolaista heikomman puolustamista on se, että pienimpiä takuueläkkeitä korotetaan, samoin minimivanhempainrahoja ja sairaspäivärahoja. Tai se, että ylivelkaantunut saa uuden alun ja työtön saa tienata muutamia satasia ilman etuuden menetystä. Tätä olemme hallituksessa tehneet. Kun rahaa ei ole jaettavaksi lisää kaikille, se on kohdennettava sinne, missä tarve on suurin. Ei sinne, missä huuto on suurin.

Keskustalaisina voimme kulkea pää pystyssä. Olemme tehneet vaikeassa taloustilanteessa käänteen ja silti arvojemme mukaista politiikkaa. Nyt katse on laitettava yhdessä eteenpäin.

Miten takaamme yrittäjyyden ja työllisyyden kukoistuksen ensi kaudella? Miten uudistamme Suomea? Miten veisimme EU:ta kestävän kehityksen tielle Suomen pj-kaudella? Miten seuraavaksi auttaisimme heikompia? Näihin kysymyksiin keskustan työryhmissä haetaan yhdessä vastauksia.

Hallituskumppanimme elävät vaikeita aikoja. Galluphuumassa demarien Rinne taas on lähtenyt laukalle. Hän jakaa miljardeja löyhillä lupauksilla ja uhkaa panna soten uusiksi. Vastuutonta touhua. 

Saattaa olla niin, että vakain tae vastuullisen politiikan jatkolle suomalaisten mielissä on vielä sittenkin Juha Sipilän johtama Keskusta. Siis rohkeasti eteenpäin!

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

EU:n on tehostettava ilmastotoimiaan

26.4.2018 Etelä-Saimaa, Kymen Sanomat, Kouvolan Sanomat, Länsi-Savo ja Itä-Savo

Ilmastonmuutos on koko ihmiskuntaa ja maailmaa yhdistävä haaste. Sen vaikutukset kohdistuvat tavalla tai toisella meihin kaikkiin, maailman köyhimmistä vauraimpiin.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa, mieluiten lähempänä 1,5 astetta. Sopimuksen toimeenpanossa EU on tällä hetkellä sitoutunut vähentämään päästöjään 40 prosenttia verrattuna 1990 tasoon. Päästövähennysten toteutus jakautuu kolmeen eri osioon: päästökauppaan, taakanjakosektoriin sekä maankäyttöön ja metsienhoitoon. Päästökauppa kattaa karkeasti teollisuuden ja energiantuotannon, kun taas muun muassa liikenne, asuminen ja maatalous kuuluvat taakanjakosektorille. Taakanjakosektorilla jokaiselle jäsenmaalle on sovittu omat päästövähennystavoitteet. Päästökauppapuolella EU:n yhteinen tavoite on -43 prosenttia vuoden 2005 päästöihin verrattuna ja Suomen päästökauppalaitokset kuuluvat tämän vähennystavoitteen piiriin.

Päästökaupan perusajatus on yksinkertainen – hiilidioksidipäästöjä tuottavien toimijoiden tulee ostaa tarvitsemansa määrä päästöoikeuksia EU:n yhteisestä huutokaupasta. Ilmaisia oikeuksia jaetaan sellaisille aloille, joihin liittyy merkittävä riski tuotannon siirtämisestä löyhemmän ilmastopolitiikan maihin. Seuraava, vuosien 2021-2030 päästökauppakautta koskeva säädöstö tulee kehittämään päästökaupan ohjaavaa vaikutusta kohti vähähiilisiä investointeja.

Päästökauppa on kustannustehokas tapa pienentää päästöjä ja ohjata investointeja puhtaisiin teknologioihin. Se kuitenkin kattaa vain noin 40 prosenttia EU:n kokonaispäästöistä ja osuus laskee päästövähennysten myötä, kuten kuuluukin. Päästökauppa osoittaa voimaansa. Niinpä esitin tämän viikon keskiviikkona tavatessani EU-kollegoitani Pariisissa päästökaupan laajentamista kiinteistökohtaiseen lämmitykseen, josta EU:n tasolla noin 75 prosenttia perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Lisätoimille lämmityksen uudistamisessa olisi tarvetta.

Tiedämme jo nyt, etteivät tähän asti päätetyt ilmastotoimet tule riittämään ilmastonmuutoksen vaikutusten pitämiseen siedettävinä. Kaikkien on alettava tosissaan pohtia lisätoimia ja EU:n tulee osoittaa johtajuutta tässä työssä. Jatkamme tällä viikolla alkanutta keskustelua kollegoiden kesken siitä, miten EU tehostaa ilmastotoimiaan. Vain siten voimme turvata maapallon ja tulevien sukupolvien tulevaisuuden.

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Tuleeko lintuja?

29.3.2018 Etelä-Saimaa, Kymen Sanomat, Kouvolan Sanomat, Länsi-Savo ja Itä-Savo

Monet ihmiset odottavat kevättä, kun luonnossa tapahtuu päivittäin uutta. Lintuja seuraaville kevään eteneminen tarkoittaa yhä uusia ja uusia lintuja, jotka ilmestyvät talven jälkeen pesimämaisemiinsa.

Viime päivinä olemme kuulleet huolestuttavia uutisia lintujen hupenemisesta. Ranskassa viljelysmaiden lintujen kannat ovat pudonneet kolmannekseen ja niittykirvinen vähentynyt jopa 70 prosenttia. Hyönteismyrkkyjen käytön myötä hyönteisiä eli ruokaa linnulle on vähemmän.

Myös Suomen peltolinnut ovat taantuneet noin kolmanneksen neljän vuosikymmenen aikana. Olen itsekin kirjannut lintuhavaintoja noin 40 vuoden ajan. Muutoksia lintujen esiintymisessä on paljon.

Suomessa tutuista linnuista selvintä on ollut kottaraisen väheneminen. Kottaraispöntöt jäävät ilman asukkaita, kun karjatilojen määrä on vähentynyt roimasti ja kottaraisten ruoka-apajat eli matalakasvuiset laidunmaat ovat käyneet harvinaisiksi.

Maatalouden tehokkuusvaatimukset ovat vähentäneet myös avo-ojia ja pientareita ja metsäisiä laitumia. Niinpä peltosirkkuja, kiuruja, pensastaskuja tai pikkulepinkäisiä tapaa selvästi entistä harvemmin.

Toisaalta esimerkiksi miltei kadonneet tuulihaukka ja ruisrääkkä ovat tehneet näkyvän ja kuuluvan paluun viljelysmaisemiimme. Ruisrääkkä on hyötynyt kesannoista ja suojavyöhykkeistä, joiden kätköissä se on voinut rauhassa pesiä. Tuulihaukkaa uhanneista ympäristömyrkyistä on päästy aikoja sitten eroon.

Monet lajit myös vain porhaltavat muutollaan Suomen yli tai pysähtyvät hetkeksi levähtämään. Esimerkiksi valkoposkihanhien kanta on kasvanut rajusti ja muuttokäyttäytyminen muuttunut. Kymmenet tuhannet linnut pysähtyvät keväin syksyin viikkokausiksi levähtämään Kaakkois-Suomeen. Paikallisesti ne aiheuttavat jo mittavia menetyksiä viljelijöille. Niinpä korvausjärjestelmää vahingoista aletaan uusia.

Lintuhavaintoja on helppo tallentaa Birdlife Suomen tiira.fi<http://tiira.fi> järjestelmään. Siellä havainnoista on iloa paitsi itselle myös hyötyä lintukantojen seurannalle. Jos et vielä tunne palvelua, kannattaa tutustua. Linturikasta kevättä!

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Ratkaisuja muoviongelmaan

23.3.2018 Uutisvuoksi

Muovijätteen haittavaikutus ympäristölle ja eläimistölle on kiistaton. Suomi tekee töitä sekä EU-tasolla että kansallisesti tämän ongelman ratkaisemiseksi. Poliittisilla päätöksillä voimme ohjata yritystoimintaa. Myös kuluttajat alkavat vaatia ekologisesti kestäviä vaihtoehtoja. Meidän on päästävä pois kertakäyttökulttuurista.

Muovien kertakäyttöön voimme törmätä niin arjessa kuin lomalla. Suomessa pantilliset muovipullot ovat yleisiä ja kierrätys toimii hyvin. Muovikassien kertakäyttöä vähennämme kauppaliikkeiden kanssa tehdyllä sopimuksella tuloksellisesti. Myös meillä muovien kierrätystä pitää parantaa ja tähän etsimme uusia konsteja.

Yli puolet maailman meriin päätyvästä muovijätteestä on peräisin Kaakkois-Aasiasta, joissa on paljon turismia. Muovipakkaukset, muovipullot ja -pillit ovat jokapäiväisiä tuotteita, mutta väärin käsiteltynä ne muuttuvat vakavaksi ympäristöongelmaksi. Jätevuoret ja mereen kertynyt muovi on koko maailman ongelma.

Vaikka muoviongelmaan on herätty myöhään, on hienoa huomata, että ratkaisuja pyritään löytämään aktiivisesti. Stora Enson tutkimuskeskuksessa kehitellään menetelmiä, joilla muovin raaka-aineet voidaan korvata puupohjaisilla tuotteilla. Markkinoille on tullut jo nestepakkauskartonki, jonka valmistuksessa on käytetty mikrokuitusellua, eli MFC:tä. Täysin uusiutuvista raaka-aineista valmistettu materiaali on parempi vaihtoehto nykyisille fossiilisille materiaaleille.

Tulevaisuudessa läpinäkyvällä mikrokuitusellulla voi korvata esimerkiksi perinteisen muovipullon ja tehdä sen paremmin kierrätettäväksi. Tämä voi vaatia vielä vuosien kehittelyä, mutta lopputuloksella voidaan vaikuttaa muoviongelmaan käänteen tekevästi.

UPM Lappeenrannan biojalostamolla tuotetaan uusiutuvaa naftaa, joka sopii korvaamaan fossiilisia raaka-aineita erilaisissa innovatiivisissa tuotteissa kuten biomuoveissa. Naftan raaka-aineena käytetään pääasiassa kotimaisesta puusta saatavaa mäntyöljyä. Tässäkin on tavoitteena kehittää muovialaa entistä vastuullisemmaksi.

Suomessa työskentelemme muovijätteen vähentämiseksi niin yritysten tuotekehityksessä kuin poliittisella tasolla. Laadimme tiekarttaa muoviongelman ratkaisemiseksi. Sen ydin on kertakäytön vähentäminen, tehokkaampi kierrätys ja muovien korvaaminen uusiutuvilla raaka-aineilla.

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri