Onko lisäaika Malmille likainen vaalitemppu?

Uusi Suomi 6.4.

Ympäristöministeriö palautti perjantaina 5.4 Malmin lentoaseman rakennussuojelua koskevan päätöksen Uudenmaan ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Päätös palautettiin, koska siitä ei käy ilmi, miten lakia rakennusperinnön suojelemisesta oli tarkasteltu. Kyseessähän on valtakunnallisesti arvokas kulttuurikohde. Rakennussuojeluasiat on ratkaistava kokonaisharkinnan perusteella, jossa oikeudellisten seikkojen lisäksi painavat yleisen ja yksityisen edun kannalta merkittävät olosuhteet. Siksi perusteluissa on oltava tarkka.

Ympäristöministeriö ei tehnyt päätöstä kentän suojelun puolesta tai vastaan. Se päätös kuuluu ELY-keskukselle. Mutta ministeriö valvoo, että päätökset ovat varmasti lain mukaisia.

Helsingin Sanomien kommentaattori käytti yllättävän kovaa kieltä ja arvuutteli tuoreeltaan, onko kyseessä likainen vaalitemppu.

Malmin ystävien tekemä valitus Uudenmaan ELYn päätöksestä tuli ministeriöön kesällä. Suojeluasioita on vireillä paljon, mutta koska Malmin kysymys on yhteiskunnallisesti merkittävä oli perusteltua priorisoida sitä. Asetin tavoitteeksi ratkaisun jo maaliskuussa ja siihen laadimme prosessiaikataulun, koska valituskäsittelyissä muotoseikat ovat tarkkaan säädellyt. Asian ratkaisu venyi kuitenkin huhtikuulle, koska Helsingin kaupungin lausunto ei tullut määräaikana, vaan jouduimme sitä pariin otteeseen patistelemaan.

Päätös on virkatyönä huolellisesti valmisteltu. Valmistelun lähtökohtana on ollut laki rakennusperinnön suojelemisesta sekä tietenkin kaikki muut valitusten käsittelyä koskevat lait. Kun päätös on valmis, ei hyvään hallintotapaan kuulu, että sen antamista vitkuteltaisiin.

Kokonaan toinen asia on, onko Malmin kentän rakentamisessa järkeä. Sen pohdinta ei kuitenkaan sisältynyt ministeriön päätökseen, mutta palautuspäätös antaa tietysti aikaa harkita uudelleen koko asiaa.

Omasta mielestäni Malmi pitäisi säilyttää lentokäytössä. Kulttuuri on mielestäni ihmisten ja yhteisöjen elävää toimintaa, ei toiminnastaan irrotettujen yksinäisten rakennusten jököttämistä keskellä muuhun käyttöön kaapattua ympäristöä.

Helsinki tarvitsee lisää asuntoja. Niiden tuotantoa olen asuntoministerinä vauhdittanut. Rakentamisen vilkkaus on ollut viime vuosina huippua. Myös työni Raide-Jokerin valtion rahoituksen järjestämiseksi osoittaa, että haluan toimia Helsingin kestävän kasvun puolesta.

Mutta paino on oltava sanalla kestävä. Elävää kulttuuria ja ympäristöarvoja ei pidä uhrata kasvun ja kiinteistöbisneksen alttarille. Rakennuspaikkojen ympäristövaikutukset on arvioitava. Hiilijalanjälki, sulfidisavi, Longinojan taimenpuro ja uhanalaiset lajit ovat merkittäviä kysymyksiä. Siksi ympäristön kannalta kestävät kaupungit on suunniteltava huolella. Esimerkiksi Malmin kentän voi tuhota vain kerran. Siksi lisäaika harkinnalle kannattaisi käyttää viisaasti.

Pisara-radalle on kehittyneempikin versio - suora yhteys lentoasema-keskusta

Uusi Suomi 27.3.2019

Pisara-radan suunnitelma on vanhentunut. Sen tilalle tarvitaan kestävä ja edullisempi vaihtoehto. On selvää, että päärata tarvitsee jonkinlaisen ratkaisun poistamaan pullonkaula väliltä Pasila-Helsinki.

Viime vuosina esillä ollut Pisara-rata ei ratkaise niitä ongelmia, joita sen pitäisi ratkaista. Kapasiteettiongelma säilyy, ellei vanhaa suunnitelmaa päivitetä monilta osin. Tarvitsemme esimerkiksi lisää varikoita ja ajantasausasemia.

Erityisesti Antti Rinteen hellimä vanha suunnitelma tulisi aivan liian kalliiksi veronmaksajille. Yli miljardin lyöminen kiinni isoon investointihankkeeseen vanhoilla tiedoilla ei ole järkevää taloudenpitoa. Siksi kannattaa selvittää myös muut vaihtoehdot ja mahdollisuudet niiden rahoittamiseksi.

Kestävä vaihtoehto voisi olla pääradan laittaminen kuntoon ja suunnitellun lentoradan jatkaminen maan alla Helsingin keskustaan asti (Pasila on ollut päätepysäkki aiemmissa suunnitelmissa). Tässä yhdistyisi kaksi tavoitetta. 

Lentorata mahdollistaisi vaihdottoman yhteyden maakunnista suoraan lentoasemalle sekä nopean yhteyden Helsingin keskustasta lentoasemalle esimerkiksi Tukholman tai Lontoon tapaan.

Näin olisi mahdollista myös ratkaista päärataan liittyvä kapasiteettiongelma vapauttamalla pääradan välityskykyä Helsinkiin saakka ja vähentää siten liikenteen häiriöherkkyyttä.

Tämä olisi myös rahoituksen kannalta järkevää, koska se voitaisiin toteuttaa samassa hankeyhtiössä pääradan kanssa hyödyntäen myös yksityistä rahoitusta. Erillinen Pisara-rata olisi suoraan budjetista rahoitettava kaupunkirata, joka söisi ison osan investointibudjetista.

Lentorata-vaihtoehto tukisi koko maan kasvua, kun Pisara-radan vaikutukset eivät heijastu juuri Hakaniemeä pidemmälle.

Lentorata olisi silta maakuntien Suomen ja Helsingin seudun välillä kytkien ne tiiviimmin toisiinsa. Hanke olisi edellytys myös Itä-Suomen nopean junayhteyden Itäradan toteutumiselle.

Helsinki ja Uusimaa tarvitsevat erillisratkaisun soteen

Uusi Suomi 14.3.2019

Sote-uudistuksen tarve ei ole kadonnut. Se on tehtävä jossain muodossa.

Perustuslakivaliokunta on rajannut kahdella hallituskaudella lukuisia vaihtoehtoja pois. Sen näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi järjestää väestöltään riittävän suurilla itsehallinnollisilla alueilla, joiden päättäjät valitaan vaaleilla. Sipilän hallitus valitsi pohjaksi nykyiset 18 maakuntaa, joille ratkaisua alettiin rakentaa. Sama itsehallinnollinen alue voi tietysti hoitaa myös muita kuin sote-tehtäviä.

Perustuslakivaliokunta on jo tyrmännyt lailla määrätyn kaupunkivetoisen isäntäkuntamallin. Myöskään kuntayhtymiin ei kuntia voida pakottaa. Sen sijaan kuntien keskinäiseen sopimukseen nojaten jo seitsemän maakuntaa on organisoinut sote-palvelut maakunnallisiin kuntayhtymiin.

Nyt kaatuneessa uudistuksessa kompastuskiveksi osoittautui valinnanvapaus, jota esitimme liian laajana ja liian nopeasti toteutettuna.

Uutta vaihtoehtoa rakennettaessa perustuslaillisten muutostarpeiden lisäksi on mahdollista ja järkevää tehdä myös muita parannuksia.

Esitän, että uudistus toteutettaisiin pääosin siten, että maakunnat toimisivat sote-alueina. Helsingin seudulle tarvitaan erillisratkaisu, näin sanovat kaikki. Oma ehdotukseni on, että Helsinki saisi järjestettäväkseen myös muualla maassa maakuntien tehtäviksi osoitetut asiat.

Helsingin ja Uudenmaan alueella nyt kaatuneen hallituksen esityksen suurin ongelma oli mammuttimainen koko jo demokratian toimivuuden kannalta. Kaksi maan suurinta vaalipiiriä olisi yhdistetty sote-maakuntavaaleissa.

Esitys synnytti myös paljon pelkoja: Helsinki pelkäsi päätösvaltansa luisuvan maakuntaan ja muu Uusimaa pelkäsi Helsingin suurimpana dominoivan päätökset.

Helsinki ei voi olla maakunta, mutta laissa sote-alueille tai maakunnille osoitettavat tehtävät voitaisiin Helsingissä antaa Helsingin vastuulle. Esittämäni yksinkertainen ratkaisu tunnustaa Helsingin erityisaseman. Vastaavan kaltainen järjestely on käsittääkseni käytössä myös Oslossa ja Tukholmassa.

Helsinki järjestäisi siis itse esimerkiksi perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelut. Jos maakunnille määrättäisiin elinvoimaan, kasvuun tai työllisyyteen liittyviä tehtäviä, nekin Helsingiltä onnistuisi. 

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä ei tietenkään kannattaisi pilkkoa. Järkevää olisi, että Helsinki ja Uusimaa voisivat edelleen järjestää erikoissairaanhoidon yhdessä.

Esittämäni ratkaisu Uudenmaan jakamiseksi kahtia poistaa demokratiaongelman ja turhat pelot. Se noudattaa vakiintunutta vaalipiirijakoa ja molemmat alueet ovat riittävän elinvoimaisia ja kantokykyisiä.

Espoo ja Vantaa olisivat vahvoja vetureita miljoonan asukkaan Uudellamaalla. Samalla kuitenkin pienempien kaupunkien ja kuntien asukkaiden suhteellinen asema paranisi tuntuvasti verrattuna kumoutuneeseen hallituksen esitykseen.

Pääkaupunkiseudulta aiemmin ehdotettu malli, missä Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen olisivat muodostaneet oman maakunnan olisi johtanut valtavaan epätasapainoon Uudenmaan sisällä. Siksi se kaatui jo valmisteluvaiheessa, eikä voi olla pohjana jatkossakaan.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on ratkaistava tavalla tai toisella. Tekemättä ei voi jättää. On keskustelun ja perusteltujen esitysten aika. Esityksissä kannattaa muistaa historia. Viime päivinä uudelleen esille noussut keskuskaupunkivetoinen isäntäkuntamalli kaatui jo viime hallituskaudella perustuslakivaliokuntaan.

Ecology versus the economy?

Helsinki Times, March 2019

From time to time I am asked, which science is the stronger one, ecology or the economy. The answer is obvious. Ecology sets the framework for all human activities, including and especially the economy. There is no sustainable economic or social development if we keep breaching ecological limits. This is one reason why we have no choice but to fight climate change and stop the degradation of biodiversity with every means we can think of. We must urgently stop over-consuming the natural resources our only planet provides us with.

The good news is that we can do this. Transforming our economies into low-carbon circular economies will even increase their competitiveness. According to a recent report by the VTT Technical Research Centre of Finland and the Finnish Environment Institute SYKE economic wellbeing measured by the GDP would increase in all four low-emission scenarios presented in the study. And in order to maintain adequate social benefits and good quality public services, such as health care and free education, which are the corner stones of our society we do need a flourishing economy too.

Circular economy is a key part of the solution. It will help us decouple economic growth from CO2 emissions and the use of natural resources. In the future products must be designed and produced so that they are reusable, repairable, more durable and in the end recyclable. This way the use of virgin raw materials will diminish. Fossil materials will be replaced with renewable ones. Single use plastics are on their way to history and more and more plastics are already being replaced with products made of wood and recycled materials. In the future we will share more and own less. The yellow city bikes and shared vehicles are just a beginning.  Circular economy will also boost our economic competitiveness. According to a report by the Finnish Innovation Fund Sitra circular economy holds an annual economic growth potential of 1,5-2,5 billion euros by the year 2030.

The economic revolution forces us to rethink policies. As a former entrepreneur I find it important to drive economic policies that produce a conducive environment for businesses of all sizes to develop their activities as well as support the creation of new, low-carbon business models. Our labour laws must allow micro-entrepreneurs to employ people at a reasonable risk and international professionals to develop motivating careers in Finland. Taxation needs to be an even stronger driver of fossil free and circular development. Our waste, chemical and product legislation needs to enable the development of circular economy products and services safely.

Turning our societies and economies to a sustainable path will necessitate massive systemic changes that can only be achieved with consistent policy-making and broad societal participation. One key task for us decision makers is to make sure that the necessary transition will be a fair one, to everyone. We will succeed or fall together.

Porrastettu sähkövero hillitsemään nousevia siirtohintoja

Suomenmaa 15.2.2019

Sähkön häiriötön saanti on yhteiskunnan toiminnan perusedellytyksiä. Eduskunta päätti vuonna 2013 laajojen myrskytuhojen jälkeen, ettei pitkiä sähkökatkoja suvaita. Laissa asetettiin sähkön toimitusvarmuudelle rajat. Taajamissa sähkökatkot saavat kestää enintään kuusi tuntia ja haja-asutusalueilla 36 tuntia. Tilanne on saavutettava vuoteen 2028 mennessä.

Laki velvoitti sähköverkkoyhtiöitä käynnistämään miljardien eurojen investoinnit. Vanhentunut ja häiriöille altis sähköverkko on uusittava. Investointien tahdissa sähkön siirtohinnat ovat nousseet.
 
Suomessa sähkön hinta kuluttajille on EU:n keskitasoa. Kuluttajan sähkölasku koostuu keskimäärin kolmesta yhtä suuresta osasta. Sähkön kulutuksesta, sen siirrosta ja veroista. Verot kerätään sähkön siirtolaskun yhteydessä, joten kuluttajalle siirto näyttäytyy erityisen kalliina.

Siksi esitän, että sähköveroa alennettaisiin porrastetusti. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla, missä sähköverkkoa on paljon asiakasta kohden, on korotuspaine suuri. Porrastettu sähkövero toisi helpotusta näiden alueiden asukkaiden sähkölaskuun. Ruotsissa vastaava alueellinen porrastus on käytössä kuluttajien sähköverossa.

Porrastettua alennusta ei pidä kuitenkaan tehdä korottamalla veroa kaupungeissa, missä monet muut ihmisten elämisen kustannukset ovat korkeammat kuin maaseudulla.

Mistä sitten rahat kuluttajien sähköveron kevennykseen?

Ehdotan, että energiaveron palautuksia yrityksille ei jatkossa maksettaisi fossiilisesta energiasta. Tästä säästyvällä summalla voitaisiin kattaa kuluttajien sähköveron alentamista.

Tämä olisi myös ilmaston kannalta perusteltua. Fossiilinen, päästöjä aiheuttava energia yrityksille kallistuisi. Sähkö puolestaan tuotetaan jo nyt Suomessa yli 80 prosenttisesti päästöttömästi. Toimintojen sähköistäminen on merkittävä keino alentaa päästöjä, sillä uusiutuvan sähkön lisääntyminen ja Olkiluoto kolmosen käynnistyminen tekevät sähköstämme entistä puhtaampaa.

Sähkön siirtohintojen nousupaineita on hiljattain hillitty esityksestäni jo kahdella parannuksella. Siirtohintojen vuotuisille korotuksille tuli 15 prosentin katto estämään räikeitä korotuksia. Vaikeissa oloissa toimiville yhtiöille voidaan antaa jatkoaikaa aina vuoteen 2036 säävarman verkon toteutukseen. Harvaan asutuilla alueilla jatkoaikoja onkin jo haettu ja myös myönnetty.

Professori Jarmo Partanen selvitti pyynnöstäni, löytyisikö muita keinoja siirtohintojen pitämiseksi kurissa. Hokkuspokkus temppuja ei ole, mutta esimerkiksi investointien tasausjakson pidennys ja kuluttajien mahdollisuus hyödyntää alhaisen sähkönhinnan hetkiä älyverkkojen myötä ovat kuluttajia hyödyttäviä ehdotuksia. Näitä viemme työ-ja elinkeinoministeriössä eteenpäin.

Pohjoismainen ilmastojohtajuus ansaitaan teoilla

Uusi Suomi 26.1.2019

Ilmastonmuutoksen torjunta on kansainvälistä, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa. Olemme ottamassa ilmastopolitiikan neliloikan, joka vie maailmaa parempaan tulevaisuuteen.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n lokakuinen viesti oli karu. Jo kahden asteen lämpeneminen saa sadat miljoonat ihmiset kärsimään nälänhädästä ja vesipulasta. Konflikteja ja pakolaisuutta seuraisi enemmän kuin koskaan. Jos pysymme alla 1,5 asteen, muutokset ovat paljon siedettävämmät. Nyt matkaamme kohti kolmen asteen lämpenemistä. Siksi on tehtävä enemmän ja nopeammin.

Ensimmäinen askel oli päättää Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanon säännöistä. Sen teimme Katowicessa viime joulukuussa. Suomen, Ruotsin ja Norjan ministereillä oli kaikilla neuvottelujen johtovastuu, kun aukaisimme viimeisiä solmuja ja etsimme ratkaisuja. Johdin itse ilmastonmuutoksen sopeutumisen loppurutistusta. Maapallon tulevaisuudelle elintärkeä Pariisin sopimus sai ansaitsemansa säännöt.

Toinen tärkeä askel oli kahdeksan eduskuntapuolueen yhteinen ilmastolinjaus joulukuussa. On erittäin arvokasta, että saavutimme yhteisen näkemyksen, miten kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa EU:ssa ajamme ja miten tavoitteita pitää tiukentaa. Kiitos vielä kerran kaikille valmisteluryhmän jäsenille ja puoluejohtajille. Linjaus antaa vahvan selkänojan eteenpäin.

Aloitteen pohjoismaisesta pää- ja ilmastoministerien yhteiskokouksesta teimme lokakuussa Pohjoismaiden ministerineuvostossa. Pariisin sopimuksen sääntöjen vahvistamisen jälkeen on tavoitteiden tiukentamisen vuoro. Pohjoismaat kertoivat eilen Helsingin kokouksessa, että olemme yhdessä tähän valmiita. Kannustamme muita maita samaan. YK:n pääsihteerin ilmastokokous ensi syksynä on hyvä paikka jokaiselle maalle kertoa tavoitteidensa nostosta.

Pohjoismaiden loikka ilmastojohtajiksi on perusteltua. Meillä on näyttöjä. Taloutemme kasvaa ja ihmisten hyvinvointi on maailman huippua. Kannamme vastuuta ilmastotoimien sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Pohjoismaissa ilmastopäästöt ovat vähentyneet jo pitkän aikaa. Meillä on teknologista osaamista päästöjen vähentämisessä ja uusiutuvassa energiassa. Näitä tarvitaan kautta maailman, kun maat pyrkivät kääntämään päästönsä laskuun. Lisäksi meihin luotetaan. Olemme esimerkiksi kehityspolitiikan suurvaltoja. Koska maailman haavoittuvimmatkin maat näkevät meissä luotettavan kumppanin, viestiämme kuunnellaan.

Pohjoismainen yhteistyö on hyödyllistä myös kansallisten ilmastotoimien kannalta. Voimme oppia toisiltamme ja löytää yhdessä lisää tehokkaita ratkaisuja päästöjen nujertamiseksi ja nielujen vahvistamiseksi.

Neljäs loikka on EU:n tavoitteiden tiukennus. Yhdessä mm. Ruotsin kanssa vaadimme komissiolta ilmastostrategiaa, joka tähtää koko EU:n hiilineutraaliuteen 2050 mennessä. Tätä komissio esittää. Suomen puheenjohtajuuskaudella meidän pitää pystyä päättämään tästä kunnianhimon nostosta EU-tasolla.

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii rohkeita päätöksiä ja tekoja. Pohjoismaiden lisäksi tarvitsemme rintamaan muita edistyksellisiä maita.  Vain yhdessä toimien pärjäämme taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Suomi on parin viimevuoden aikana noussut ilmastopolitiikan avaintekijöiden joukkoon.

Idän pikajuna olisi myös ilmastoteko

Uutisvuoksi 26.10.2018

Toimivat liikenneyhteydet ovat yksi Etelä-Karjalan elinvoiman avaimista. Tiet, radat ja lentoyhteydet tuovat ja vievät -  tavaraa ja väkeä.

Tällä vaalikaudella on liikenneministeri Anne Bernerin johdolla etsitty pitkäjänteisiä, tulevaisuuteen kauas kantavia ratkaisumalleja liikenneyhteyksien parantamiseksi ja rahoituksen monipuolistamiseksi. Liikenteen investoinnit vaativat rahaa paljon ja siksi jatkossa liikennejärjestelmäsuunnitelmat tehdäänkin parlamentaarisessa ohjauksessa aina 2030-luvun alkupuolelle saakka ulottuen.

Nyt on aika olla hereillä ja koota maakunnan voimat ajamaan tulevaan 12-vuotissuunnitelmaan nopeaa junayhteyttä Helsinkiin, yhdessä Itä-Suomen muiden maakuntien kanssa. Yhteyttä käyttävät viikoittain tuhannet matkaajat; nuoret ja vanhat, lapsiperheet ja opiskelijat, työmatkalaiset ja lomamatkaajat. Porvoon kautta toteutettavissa olevalle oikoradalle käyttäjiä riittäisi. Nykyisien Savon ja Karjalan ratojen vaikutuspiirissä on lähes miljoona asukasta. Uusi yhteys lisäisi näiden ratojen sekä henkilö- että tavaraliikenteen sujuvuutta.

Palaute nykyisistä junayhteyksistä liittyy usein sekä radan että kaluston huonoon kuntoon ja jatkuviin aikataulujen viivästymisiin. Onpa kyseessä lomamatka, pääteasemana Helsinki-Vantaan lentokenttä tai Tikkurilan jatkoyhteydet tai päivämatka päätepisteenä Helsingin rautatieasema, on yhteyden oltava toimiva ja nopea.

Tänä vuonna on käynnistynyt pitkään toivelistalla ollut Luumäki-Imatra-kaksoisraiteen rakentaminen sekä lisäksi Karjalan radan perusparannustyö. Valmista pitäisi olla vuonna 2023.  Merkittäviä muita liikenneinvestointeja on viime vuosina viety onnistuneesti maaliin: Vt6 Luumäki-Imatra moottoritie, vielä viimeistelyssä oleva valtatie 7 Hamina-Vaalimaa ja viime kesinä myös muun tieverkon korjaustyöt. Idän pikajuna on myös ilmastoteko. Junayhteyden on oltava kilpailukykyinen vaihtoehto omalle autolle jatkossakin.

Kimmo Tiilikainen

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Metsähallituksen reitit kuntoon

Suomenmaa 17.9.2018

Metsähallituksen reitit kuntoon

Reilu vuosi sitten perustettiin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi uusi neljäskymmenes kansallispuisto Hossaan. Valintamme kohteeksi oli onnistunut. Jo avajaisissa oli paikalla yli 4000 ihmistä ja kävijämäärät ovat ylittäneet odotukset.

Myös muualla Suomen kansallispuistoissa ja retkeilyreiteillä kävijämäärät ovat viimevuosina kasvaneet ilahduttavasti. Kotimaan retkeilijöiden ohella luontomme vetää puoleensa yhä enemmän kansainvälisiä matkailijoita. Luonto on tekijä, jolla Suomi erottuu muista maista. 

Myönteistä kehitystä ruokkii myös se, että maineemme ympäristöstään huolta pitävänä maana on vahva, eikä syyttä. Sijoittuuhan Suomi vuodesta toiseen ympäristön tilan, kestävän kehityksen ja ilmastopolitiikan vertailuissa maailman kärkisijoille.

Samaan aikaan kasvavan käytön myötä luontomatkailua tukevan palveluvarustuksen kunto on rapistunut. Metsähallituksen korjausvelka on kasvanut, koska määrärahat ovat niukat. Jossain päin huonokuntoisia pitkospuita tai muita rakenteita on jo purettu, jos ne eivät ole enää turvallisia käyttää. Repoveden kansallispuistossa sillan romahdus kesällä aiheutti jopa vakavan vaaratilanteen retkeilijöille.

Aivan samoin kuin hallitus on laittanut Suomea kuntoon tiestön ja ratojen korjausvelkaa purkamalla, on syytä purkaa myös Metsähallituksen reitistöjen korjausvelkaa.

Jo vuosi sitten vahvistimme Metsähallituksen rahoitusta parivuotisella luontomatkailua tukevalla paketilla. Tuolla rahalla on jo nyt korjattu kymmeniä kohteita eri puolella Suomea ja jatkoa seuraa ensi vuonna. Myös lisäbudjetissa muistimme reitistöjä: esimerkiksi Saanan rappuset saivat korvamerkityn rahoituksen.  

Sama tahti jatkui tämän syksyn budjettiriihessä. Nostimme Metsähallituksen rahoitusta 1,9 miljoonalla eurolla. Rahalla korjataan rapistuneita kohteita eri puolilla maata. Lisärahaa tarvitaan myös jatkossa.

Palasin juuri energia- ja ympäristöteknologian yritysten kanssa vienninedistämismatkalta Kiinasta. Erään sisustuslehden haastattelussa Nanjingissa puffasin suomalaista puuta ylivertaisena huonekalumateriaalina. Samalla muistin myös matkailua ja esitin lukijoille kutsun tulla tapaamaan Joulupukkia Suomeen, nyt kun suora lentoreitti Nanjingista meille on avattu. Toimittajaa ajatus Joulupukin tapaamisesta suorastaan hykerrytti.

Aasialaisten matkailijoiden määrä on kovassa kasvussa. Tämä näkyy myös etelässä. Aasiasta tuleville kauttakulkijoille ei voida kunnolla markkinoida piipahdusta lentokentältä Suomen luontoon, koska esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston kävijämäärät alkavat olla nykyvarustuksen ylärajoilla. Meillä on kiire parantaa Sipoonkorven kansallispuiston palveluita, jotta matkailupainetta voidaan tasoittaa eri kohteiden välillä. Harvassa maassa on kansallispuistoja tarjolla puolen tunnin matkan päässä pääkaupungin lentoasemalta.

Myös matkailun markkinoinnissa on meneillään valtava muutos. Yhä useampi matkailija saa virikkeensä somen välityksellä. Julkkisten poseeraukset Suomen luonnossa kannustavat kokemaan samaa. Tietoa luontomatkailukohteista on oltava yhä enemmän verkossa digitaalisessa muodossa ja monella kielellä. Tähän kannattaa panostaa, sillä satsaus tuo äkkiä itsensä takaisin.

Metsämme, vesistömme, suomme ja tunturimme ovat suomalaisille valtava henkisen hyvinvoinnin lähde. Tulevaisuudessa ne voivat tarjota entistä enemmän myös työtä ja leipää koko Suomessa. Erityisesti pitää ponnistella sen eteen, että myös Itä-Suomi pääsee matkailun kasvuun mukaan.

Meidän kannattaa siis pitää luontomme puhtaus ja vetovoima kunnossa. Mielestäni myös rapistuvat reitit kannattaa ennemmin korjata kuin purkaa.

Kimmo Tiilikainen

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Kuitulietteet vesiensuojelun avuksi

Uutisvuoksi 14.9.2018

Kuitulietteet vesiensuojelun avuksi

Kulunut kesä lämmitti uimavedet ennätyslämpöihin. Samalla yltyi monissa vesistöissä sinilevän kukinta. Vesiensuojelussa riittää tekemistä.

Olen iloinen, jopa ylpeä, että päätimme hallituksen budjettineuvotteluissa yli kaksinkertaistaa vesiensuojelun määrärahat.

Metsäteollisuudelle on tarjolla hyvin positiivinen rooli vesiensuojelussa. Selluteollisuuden kuitulietteillä on maata parantava ja ravinteita pidättävä vaikutus pelloilla. Samalla pelloille voidaan sitoa hiiltä.

Joutsenolainen luomuviljelijä Juuso Joona on tehnyt uraa uurtavaa työtä kuitulietteiden käyttöä kokeillessaan. Luonnonvarakeskuksen tutkimukset ovat nyt vahvistaneet, että kuitulietteillä saadaan fosforihuuhtoumat puolitettua.

Kuitulietettä voidaan käyttää myös järvien ympärillä. Paljon julkisuudessa ollut kipsikäsittely sopii vain suoraan mereen johtavien jokien valuma-alueille.

 Kuituliete on niin lyhyttä puukuitua, ettei siitä synny paperia tai kartonkia. Teollisuuden alkuaikoina se laskettiin vain tehtaan lähivesiin. Monen vanhan tehdaspaikkakunnan järvien pohjassa on yhä hurjat kerrostumat lietettä.

Seuraavaksi liete pumpattiin rajatuille kaatopaikoille. Etelä-Karjalan suurimpia liete-altaita olivat Tuosa Kaukaalla ja Laurniemen kaatopaikka Salosaaressa. Nämä paikat kolusin nuorena, koska lietteiköt imivät arktisia kahlaajia levähtämään muuttomatkalla. Siellä näki esimerkiksi sirrilajeja, joita ei juuri missään muualla voinut tavata. 

Sittemmin kuitulietteitä alettiin hävittää polttamalla. Eipä niistä juuri energiaa irtoa, pikemminkin poltto vaatii esimerkiksi maakaasua tuekseen, jotta kostea mössö saadaan palamaan. 

Seuraava vaihe on kuitulietteen hyötykäyttö maataloudessa. Tehtaat säästävät, viljelijöiden peltomaan rakenne paranee, ympäristön kuormitus vähenee.

Entisestä vesistöjen pilaajasta tuleekin oikein käytettynä osa vesien pelastusta. Näitä uusia bio- ja kiertotalouden ratkaisuja olemme hallituksen kärkihankkeilla hakeneet. On aika ottaa niitä laajasti käyttöön.

Kimmo Tiilikainen

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Uusia toimia Itämeren hyväksi

Töölöläinen 26.8.2018

Kulunut kesä on ollut pahin sinileväkesä Itämeressä kymmeneen vuoteen. Itse näin ensimmäiset merkit levästä heinäkuun alkupäivinä kävelylenkillä Kaskisaaren sillan alla. Osasin pelätä runsasta kukintaa.

Itämeren pintakerroksissa fosforipitoisuus oli nimittäin korkealla jo muutamia vuosia. Se oli seurausta vuosien 2014-2016 suolapulsseista. Silloin Atlantilta Tanskan salmien kautta tulleet suolavesipulssit työnsivät Itämeren pohjasyvänteisiin kertyneen hapettoman fosforipitoisen veden pintaan. Tämän kesän helteet räjäyttivät levän kasvuun.

Suolapulssit ovat Itämeren luonnolle välttämättömiä. Ilman niitä suolapitoisuus laimenisi, kun joet tuovat mereen koko ajan makeaa vettä. Jos pulssit toistuvat liian harvoin, pohjasyvänteet pääsevät hapettomiksi ja pohjasedimentteihin kertynyttä fosforia liukenee valtavia määriä. Toimivia keinoja tämän sisäisen kuormituksen rajoittamiseksi ei toistaiseksi ole löytynyt.

Sen sijaan Itämereen maalta tulevaa ulkoista kuormitusta voidaan edelleen alentaa.

Kun leväkukinnat alkoivat, pyysin ympäristöministeriötä valmistelemaan tehostettua vesiensuojeluohjelmaa syksyn budjettiriiheen päätettäväksi.

Olin jo heinäkuussa yhteydessä hallituspuolueiden puheenjohtajiin ja kaikilla on ymmärrystä tarpeeseen. Käytettävän summan päätämme yhdessä muun valtion verovarojen käytön kanssa yhtä aikaa.

Viljelijät ovat viimeiset 25 vuotta tehneet tutkijoiden esittämiä toimia ruuan tuotannon päästöjen alentamiseksi. Fosforilannoitusta on vähennetty yli 50 prosenttia, suojavyöhykkeitä on perustettu peltojen ja vesistöjen reunamille 15 000 jalkapallokentän pinta-alan verran. Yli 1000 kosteikkoa pidättää peltoaukeilta tulevia valumia ennen niiden päätymistä vesiin. Toimia pitää edelleen jatkaa, vaikka ne purevat valitettavan hitaasti. Ilmaston muuttuessa rankkasateet ja erityisesti sateiset talvet huuhtovat yhä runsaasti ravinteita pelloilta maa-aineksen mukana. Siksi maataloudessa on tehtävä entistä enemmän vesien suojelemiseksi.

Hallituksen kärkihankkeessa "Ravinteet kiertoon - vesistöt kuntoon" on testattu uusia menetelmiä maatalouden kuormituksen hillitsemiseksi. Peltojen kipsi-, rakennekalkki- tai kuitulietekäsittelyt parantavat maan rakennetta ja pienentävät huuhtoutumisalttiutta. Tuloksia on saatu nyt käytännön mittakaavassa. Fosforipäästöt alenevat jopa 50 prosentilla.

Näiden toimien nopea käyttöönotto on tarpeen Itämeren suojelemiseksi ja siihen vesiensuojeluohjelmalla tähtään.

Itämerellä on myös muita riskejä, kuten öljyonnettomuus. Meriliikenteen turvallisuuden eteen on tehty pitkään työtä. Öljyvahinko voi kuitenkin vaania pohjasta, sillä Suomen aluevesillä on tuhat hylkyä. Näistä parikymmentä on SYKE:n mukaan riskikohteita. Hapertuvien hylkyjen tyhjentäminen öljystä tai kemikaaleista pitäisi saada alkuun.

Myös kaupunkien hulevesien hallintaa on syytä kehittää, jotta haitta-aineiden ja roskien kulkeutumista vesistöihin voidaan vähentää.

Toivon, että ensi viikon budjettikäsittelyssä hallitus päättää tehostetusta vesiensuojeluohjelmasta ja saamme uudet keinot Itämeren suojelemiseksi käyttöön.

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri