Uusia toimia Itämeren hyväksi

Töölöläinen 26.8.2018

Kulunut kesä on ollut pahin sinileväkesä Itämeressä kymmeneen vuoteen. Itse näin ensimmäiset merkit levästä heinäkuun alkupäivinä kävelylenkillä Kaskisaaren sillan alla. Osasin pelätä runsasta kukintaa.

Itämeren pintakerroksissa fosforipitoisuus oli nimittäin korkealla jo muutamia vuosia. Se oli seurausta vuosien 2014-2016 suolapulsseista. Silloin Atlantilta Tanskan salmien kautta tulleet suolavesipulssit työnsivät Itämeren pohjasyvänteisiin kertyneen hapettoman fosforipitoisen veden pintaan. Tämän kesän helteet räjäyttivät levän kasvuun.

Suolapulssit ovat Itämeren luonnolle välttämättömiä. Ilman niitä suolapitoisuus laimenisi, kun joet tuovat mereen koko ajan makeaa vettä. Jos pulssit toistuvat liian harvoin, pohjasyvänteet pääsevät hapettomiksi ja pohjasedimentteihin kertynyttä fosforia liukenee valtavia määriä. Toimivia keinoja tämän sisäisen kuormituksen rajoittamiseksi ei toistaiseksi ole löytynyt.

Sen sijaan Itämereen maalta tulevaa ulkoista kuormitusta voidaan edelleen alentaa.

Kun leväkukinnat alkoivat, pyysin ympäristöministeriötä valmistelemaan tehostettua vesiensuojeluohjelmaa syksyn budjettiriiheen päätettäväksi.

Olin jo heinäkuussa yhteydessä hallituspuolueiden puheenjohtajiin ja kaikilla on ymmärrystä tarpeeseen. Käytettävän summan päätämme yhdessä muun valtion verovarojen käytön kanssa yhtä aikaa.

Viljelijät ovat viimeiset 25 vuotta tehneet tutkijoiden esittämiä toimia ruuan tuotannon päästöjen alentamiseksi. Fosforilannoitusta on vähennetty yli 50 prosenttia, suojavyöhykkeitä on perustettu peltojen ja vesistöjen reunamille 15 000 jalkapallokentän pinta-alan verran. Yli 1000 kosteikkoa pidättää peltoaukeilta tulevia valumia ennen niiden päätymistä vesiin. Toimia pitää edelleen jatkaa, vaikka ne purevat valitettavan hitaasti. Ilmaston muuttuessa rankkasateet ja erityisesti sateiset talvet huuhtovat yhä runsaasti ravinteita pelloilta maa-aineksen mukana. Siksi maataloudessa on tehtävä entistä enemmän vesien suojelemiseksi.

Hallituksen kärkihankkeessa "Ravinteet kiertoon - vesistöt kuntoon" on testattu uusia menetelmiä maatalouden kuormituksen hillitsemiseksi. Peltojen kipsi-, rakennekalkki- tai kuitulietekäsittelyt parantavat maan rakennetta ja pienentävät huuhtoutumisalttiutta. Tuloksia on saatu nyt käytännön mittakaavassa. Fosforipäästöt alenevat jopa 50 prosentilla.

Näiden toimien nopea käyttöönotto on tarpeen Itämeren suojelemiseksi ja siihen vesiensuojeluohjelmalla tähtään.

Itämerellä on myös muita riskejä, kuten öljyonnettomuus. Meriliikenteen turvallisuuden eteen on tehty pitkään työtä. Öljyvahinko voi kuitenkin vaania pohjasta, sillä Suomen aluevesillä on tuhat hylkyä. Näistä parikymmentä on SYKE:n mukaan riskikohteita. Hapertuvien hylkyjen tyhjentäminen öljystä tai kemikaaleista pitäisi saada alkuun.

Myös kaupunkien hulevesien hallintaa on syytä kehittää, jotta haitta-aineiden ja roskien kulkeutumista vesistöihin voidaan vähentää.

Toivon, että ensi viikon budjettikäsittelyssä hallitus päättää tehostetusta vesiensuojeluohjelmasta ja saamme uudet keinot Itämeren suojelemiseksi käyttöön.

Kimmo Tiilikainen
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri